Joenniemi
Joenniemessä viihtyvät niin ihmiset kuin eläimetkin. Kevään ensimmäisinä vieraina ovat joen suulle laskeutuneet joutsenet, joita parhaimpina vuosina on satoja. Toisaalta samat linnut ilmestyvät myös syksyllä jättäen hyvästit kesälle. Alueen rauhallisuudesta kertoo jo useampana vuonna pesimään saapunut kanadanhanhipariskunta. Viime vuosina jokeen on istutettu lohia, mikä puhuu alueen puhdasvetisyydestä. Alueen asukkaina olemme kiinnittäneet huomiota vedenpintojen laskuun, jonka seurauksena Äiniönjoki on kaventunut ja madaltunut ja Päijänteen laiturit ovat joutuneet kuivalle maalle.
Väkiluvultaan Joenniemi on aina ollut pieni. Vuonna 1727 kylällä asui 11 henkilöä ja vuonna 2001 13 henkilöä ympäri vuoden. Tänä päivänäkin asukkaista osa saa elinkeinonsa maa- ja metsätaloudesta, kuten vuosisatoja sittenkin. Kylällä olemme voineet iloita vallitsevasta talkoohengestä - "heinähösselit" kiertävät talosta taloon, perunat nostetaan porukalla, ja jos apua on kaivattu, sitä on voitu rohkeasti pyytää ja myös saada, asiassa kuin asiassa.
Kesäaikana alueen väkiluku kuitenkin moninkertaistuu loma-asukkaiden myötä. Virikkeitä antava luonto, erilaiset ihmiset ja -tapahtumat vaikuttavat siihen, että osa vapaa-ajan asukkaista viettää Joenniemessä jopa puolet vuodesta. Loma-asukkaat tuovat näkymisellään, taidoillaan ja ideoillaan paljon väriä kylän elämään.
Joenniemen historiasta tiedetään melko vähän. Vanhin historiallinen löydös on soikea tuluskivi rautakaudelta. Kylän koskella ja myllyllä on oma historiansa. Myllyn tiedetään olleen olemassa jo 1570-luvulla. Vuonna 1633 se tunnettiin Olavi Dufvan rälssimyllynä. Vuonna 1640 sopimuksessa sanottiin, että mylly ikimuistoisista ajoista (1575-) lähtien oli ollut Joenniemen ja Vähä-Äiniön yhteinen, ja että Joenniemen myllyvuoroa oli 4 vrk ja Vähä-Äiniön 11 vrk. Henrik Sigfridinpojan aikana kylien välillä oli 1689 riitaa myllyn käytöstä.